Gør som tusindvis af andre bogelskere
Tilmeld dig nyhedsbrevet og få gode tilbud og inspiration til din næste læsning.
Ved tilmelding accepterer du vores persondatapolitik.Du kan altid afmelde dig igen.
Leipä ja laulu vie lukijan 1900-luvun alun hämäläiskyliin, joiden kuvauksista klassikkorunoilija Larin-Kyösti oli erityisen tunnettu. Vuoroin leikkimielisistä ja vakavista kertomuksista rakentuu eloisa vuosisadan alun kansankuvaus. Loppupuolella kokoelmaa eläydytään kansantaruihin, joissa keskiössä ovat ihmisen ja luonnon väliset kohtaamiset ja elämän perimmäiset kysymykset. Erityisesti lyriikastaan tunnettun Larin-Kyöstin runollisissa kertomuksissa pääsevät ääneen arkiset hahmot, joiden elämän koitoksia kirjailija kuvailee lämmöllä ja huumorillakin.Larin-Kyösti (1873–1948) oli suomalainen runoilija. Hänen kulkuriromantiikasta ja luontokuvauksista tunnettu tyylinsä ulottui myös hänen kirjoittamiinsa näytelmiin.
Mariaana ja Malakias lakaisevat siltaa. Siitä huolimatta, että heidän työnsä on likaista, ovat heidän vaatteensa ja heidän ihonsakin putipuhtaat. Töissä Mariaana kertoo unesta, jossa hän oli lakaissut siltaa yksin. Vaivainen, kyttyräselkäinen kaksikko hoputtaa toinen toistaan, sillä he haluavat takaisin kotosalle töidensä jälkeen...Seuraavana päivänä Malakias saapuu sillanlakaisuhommiin - ihan yksin. Mitä Mariaanalle on tapahtunut?Larin-Kyöstin tarinakokoelma kuvailee vuosisadan vaihteen ajan kaupunkielämää. Jokainen tarina kuuluu tunnelmaltaan samaan kokonaisuuteen, mutta samalla kukin novelli elää omaa elämäänsä.Larin-Kyösti (1873–1948) oli suomalainen runoilija. Hänen kulkuriromantiikasta ja luontokuvauksista tunnettu tyylinsä ulottui myös hänen kirjoittamiinsa näytelmiin.
Klassikkokirjailija Larin-Kyosti herattaa sammalenkin henkiin vaikuttavassa novellikokoelmassaan. Tarinassa Inehmo-niminen mies yrittaa parhaansa mukaan kasketa maata, mutta han ei saa toitansa tehdyksi. Tuntuu kuin itse maapera olisi Inehmoa vastaan ja irvailisi hanen kustannuksellaan.Runoilijana parhaiten tunnettu Larin-Kyosti osoittaa, etta proosatekstin ei tarvitse olla yhtaan vahemman runollista kuin lyriikankaan. Kaunis luontokuvaus ja myyttiset hahmot kavelevat kasi kadessa elaman realismin kanssa. Toisaalta kirjailija ei kaihda irvokkaitakaan tapahtumia, kun tarinan sammal saa lopulta ihanan kostonsa...-
Samassa saaressa asuu monenlaisia ihmisia. On Henna-muori, joka taioilla ja rohdoilla parantaa paikallisia, silla laakaria ei ole; on Leander, joka on hurjapainen ja joka on tunnettu oudoista paahanpistoistaan; on Raanti, joka vaittaa heidan tummatukkaisen sukunsa olevan espanjalaista peraa; on pappi Ismo Israel Scavenius, joka on tullut saareen siipirikkona miehena; ja on Hokka, kirkonmies ja tarinan paahenkilo.Eraiden saarelaisten valilla roihuaa rakkaus, mutta muuten elama yhdessa samassa paikassa on paivittain samanlaista, yksitoikkoistakin. On kuitenkin varottava, mita toivoo, silla muutos ei ole aina hyvasta..."e;He tunsivat kuten Hokkakin, he salasivat sen ja epailivat toisiansa, silla he tunsivat toinen toisensa liiankin hyvin yhteenahdettuina talle ulkosaarelle. Meri oli kurittaja, kasvattaja, antaja ja ottaja, julma ja hyva aitipuoli, jonka oikuista ei kukaan edeltapain tiennyt.He odottivat jotakin..."e;-
Tilmeld dig nyhedsbrevet og få gode tilbud og inspiration til din næste læsning.
Ved tilmelding accepterer du vores persondatapolitik.